Ensimmäiset kaksi viikkoa.

Olen ollut nyt Sudburyssa noin kaksi viikkoa ja tuntuu kuin olisin kotona Suomessa. Luonto on lähes täsmälleen samanlaista kuin Suomessa. Paljon puita ja lintuja. :) Ensimmäiset pari päivää meni tustuessa lähiympäristöön ja tajuamiseen, että oikeasti on toisella puolella maapalloa. Talo jossa asumme on odotettua isompi ja jokaisella meistä kolmesta on oma huone jossa on omat kylpyhuoneet ja pienet keittiöt. Talossamme on kuitenkin myös iso yhteinen keittiö ja olohuone sekä parveke. Talo on viihtyisä ja avara, mutta meillä meni muutama päivä tajuta kuinka uunia käytettään. Nyt olemme senkin jo hokanneet ja voimme tehdä minkälaista ruokaa haluamme.

Heti tulopäivämme jälkeisenä päivänä pääsimme kauppaan. Olin ajatellut, että kaupat olisivat täällä jotenkin paljon suurempia, mutta olin yllättynyt kun ruokakauppa jossa kävimme olikin aivan perus suomalaisen ruokakaupan kokoinen. Siellä oli kuitenkin ihan mukavasti valinnanvaraa ja sain ostettua itselleni ruokaa muutamaksi päiväksi. Olin olettanut myös, että karkkihyllyt olisivat paljon suurempia kuin Suomessa, mutta ne olivatkin itseasiassa paljon pienempiä. Täällä kuitenkin melkein jokaisessa tuotteessa on tuplasti enemmän sokeria ja se hieman ällöttää. Ostan myös omat vedet kaupasta, koska en halua juoda vettä joka haisee ja maistuu vahvasti kloorilta. Huomasin myös, että esimerkiksi myyjät Kanadassa ovat paljon mukavampia kuin Suomessa ja aina moikkaavat ja juttelevat.

Muutaman päivän jälkeen maanantaina, meillä oli orientaatio- päivä. Saimme kuulla Finlandia kylän historiasta ja tutustua paikkoihin, työntekijöihin ja asukkaisiin. Lähes puolet asukkaista täällä ovat suomalaisia ja osaavat puhua suomea, mikä on mukavaa, mutta lähes kaikki työntekijät puhuvat englantia.

Ensimmäiset päivät töissä ovat olleet mukavia. Pidän ohjaajastani, asukkaista ja muista työntekijöistä. Olen töissä palvelukodissa joissa työtehtäviin kuuluu lähinnä suihkutukset, lääkkeet, tukisukat, silmätipat ja asukkaiden auttaminen ruokapöytään. Olen saanut jo itsenäisesti hoitaa asukkaita ja käydä heidän huoneissaan, sekä olen käynyt asukkailla kylässä hiljaisempina hetkinä. Olen ollut aamu- sekä iltavuoroissa ja vaikka iltavuorot ovatkin hiljaisempia, niin pidän siitä, että saa rauhassa jutella asukkaiden kanssa ja tehdä vaikka palapelejä. Ensiviikko minulla, Elsalla ja Tiialla on vapaa ja lähdemme neljäksi päiväksi New York:iin!! Teen seuraavan kirjoitukseni sitten palattuani takaisin Kanadan puolelle ja kerron matkasta.

Majatalo

Läheinen risteys

Matka.

Lähdin torstaina 1.3 kotoani klo. 10.30 hieman jännittyneenä. Minua lähti saattamaan äitini, isäni ja mummini. Autossa yritin jännittyneenä syödä eilistä pitsaani ja olla oksentamatta päälleni. En ole ikinä ennen ollut ulkomailla (jossei viroa ja ruotsia lasketa), olen myös kerran elämässäni ollut lentokoneessa ja se oli puolentoista tunnin matka Ivaloon. Lentokentälle päästyäni jännitykseni kuitenkin onneksi hieman laski. Sain matkatavarani koneeseen ja matka pääsi alkamaan. Ensimmäinen lento oli ihan siedettävät kolme tuntia. Sen jälkeen pääsi tunniksi venyttämään jalkoja ja käymään vessassa. Toinen lento sen sijaan ei ollutkaan niin mielettyvä. Lento kesti kuusi tuntia ja kone oli aika ahdas. Lennon aikana ostin itselleni purkin kananuudeleita ja join muutaman kupin ilmaista kahvia. Lennon jälkeen olimme vihdoin saapuneet Kanadaan Torontoon. Toronton lentokenttä oli iso ja sekava, mutta onneksi meillä oli neljä tuntia aikaa löytää viimeinen lento Sudburyyn. Lento ei kestänyt kuin 35 minuuttia ja loppujen lopuksi olimme saapuneet Sudburyn lentokentälle kello 23.56 . Täällä meitä oli vastassa Finlandia villagen iloinen asukas Leevi. Heti aluksi hän otti meistä nuutuneista matkailijoista kuvan ja sitten lähdimme kohti Finlandia Villagen Majataloa.