Milanka

Milankan kanssa olen ollut nyt kolme viikkoa. Nämä viikot menivät super nopeasti ja minulla oli oikein hauskaa. Juttelemme Milankan kanssa paljon ja vietämme myös asukkaiden kanssa paljon aikaa. Milanka on hyvä työssään ja jopa ymmärtää englantiani hyvin. Tiinan kanssa olimme vain palvelukodin puolella, mutta Milankan kanssa olemme olleet vain viikon palvelukodissa ja kaksi viikkoa lepokodissa. Toisin kuin palvelukodissa on vain yksi kerros niin lepokodissa on kolme. Pidin työskentelystä lepokodissa enemmän ja oli mukavaa kun melkein kaikki asukkaat puhuvat englantia joten saan harjoitella sitäkin. Olen huomannut, että vaikka minua vielä Suomessa hieman pelottikin niin ymmärän todella hyvin englantia ja muut ihmiset ymmärtävät minua.

Työ lepokodissa on aivan samanlaista kuin palvelukodissakin, joten työ ja päiväjärjestys oli minulle siltä osin tuttua. Kävin taas asukkaiden luona itsenäisesti juttelemassa ja auttamassa heitä iltapuuhissa. Sain myös laittaa silmätippoja, mutta Milankan kanssa en saanut ojentaa asukkaille lääkkeitä, mikä on vähän hassua. Olisin mieluusti ollut Milankan kanssa koko loppuajan, mutta täytyihän Tiiankin kokea lepokoti. :) Koko Finlandia kylässä on ollut paha mahatauti epidemia ja sen takia hygienia on ollut hyvin tärkeää ja jopa osa osastoista hoivakodissa on suljettu ja asukkaiden päivätoimintoja lakkautettu. Sairastin itsekkin mahataudin ja sen takia jouduin olemaan kaksi päivää pois töistä. Mikä ei ollut kiva.

Minua hieman jännittää mennä Bettyn kanssa kuntosalille, sillä sielä minun täytyy jutella paljon vain Bettyn kanssa ja harrastaa liikuntaa, herranjumala.

Tiina

Olen ollut nyt kolme viikkoa ensimmäisen ohjaajani Tiina kanssa. Tiinan kanssa on ollut mukavaa työskennellä ja on ollut mukavaa kun on saanut puhua englantia ja hieman suomea. Tiina puhuu hyvin suomea ja sen takia on häneltä helppo kysyä jos jokin asia jää epäselväksi. Työ täällä on ollut paljon helpompaa kuin Suomessa, sillä tehtäviä on paljon vähemmän ja on aikaa jutella asukkaiden kanssa paljon enemmän.

Tiina antoi minun tehdä paljon asioita itsenäisesti ja se oli mielestäni erittäin mukavaa. Sain myös tehdä asukkaiden iltatoimet useasti täysin ilman Tiinaa ja antaa jopa silmätippoja ilman valvontaa. Tiina puhuu paljon ja sen takia työpäivätkin menivät leppoisasti ja nopeasti. Olen ollut vain yhden viikon aamuvuorossa, onneksi. En edelleenkään pidä hirveästi aamuherätyksistä, mutta aamulla on enemmän tekemistä mikä on hyvä ja suihkutukset ovat helppoja ja sieläkin ehtii rupatella paljon asukkaiden kanssa. Kaksi viikkoa olen saanut olla Tiinan kanssa iltavuorossa ja sielä on oikein mukavaa. Sain mennä mukaan katsomaan katetrointia, mutta en saanut sitä itse suorittaa. Yleensä päivät aamuvuorossa kestävät noin seitsemän tuntia ja iltavuorossa kuusi. Joka päivä sain tulla Majatalolle syömään ja se on kiva. Asukkaat selkeästi tykkäävät puhua suomea ja sen takia he ovat monta kertaa pyytäneetkin käymään ihan vaa kylässä juttelemassa.

Kaiken kaikkiaan aika töissä on sujunut mukavasti Tiinan kanssa ja odotan innolla aikaani Milankan kanssa jossa joudun vihdoin puhumaan englantia kokoaikaisesti.

Vapaa-ajasta kerron enemmän erillisessä kirjoituksessa.

New York, New York

Viikko 12 meillä oli loma. Loman aluksi päätimme maanantaina 19.3 lähteä pienelle lomalle New york:iin. Loman suunnittelimme aika nopeasti noin viikon ennen lähtöä ja varasimme melkein halvimman hotellin jonka löysimme. Matka sujui hyvin. Ensin lensimme Torontoon ja sieltä New York:iin. Lentäminen alkoi jo oikeastaan olla aika mukavaa ja, koska emme ottaneet mukaan kuin käsimatkatavarat, oli matkustaminen myös helppoa. Perille saavuimme paikallista aikaa noin viideltä illalla ja otimme taksin hotellillemme Watsoniin. Olimme aika yllättyneitä siitä, että hotelli oli niinkin halpa, siisti ja se oli keskellä Manhattania aivan Time squaren vieressä. Ensimmäisenä päivänä vain kävelimme ja katselimme paikkoja sekä haimme ruokaa kaupasta. Toisena päivänä menimme luonnontieteiden museoon ja se oli mielenkiintoista. Siellä oli viisi kerrosta, paljon nähtävää ja liian paljon ihmisiä. Museon jälkeen menimme kävelemään ympäri Manhattania ja päädyimme lopulta metron kanssa keskelle Time squarea, jossa joku mies myi meille liput stand up- esitykseen jota menimme katsomaan samana iltana. Esitys oli hyvä, mutta kalliit juomat ärsyttivät. Kolmantena päivänä lähdimme katselemaan Brooklynia. Kävelimme siellä ympäri ämpäri ja lopulta tulimme taksilla takaisin Manhattanille. Illalla menimme shoppailemaan mm. Disney storeen ja vaatekauppoihin. Sekä kävimme syömässä hienossa ja isossa Hard Rock- caffeessa. Viimeisenä päivänä ennen lentoa menimme kävelemään ympäri keskustaa ja sen jälkeen lähdimme taksilla lentokentälle.

Lentokentällä oli todella pitkä jono ja seisoimme siinä noin kaksi tuntia ennenkuin pääsimme turvatarkastukseen. Minulla oli jo ihan hirveä vessahätä jonossa ja kun vihdoin pääsin itse turvatarkastukseen, näytti kone, että minulla on pommi takapuolessa. Sen jälkeen virkailijat tutkivat minut ja tavarani, onneksi vaatteet päällä. Eivätkä he löytäneet mitään joten sain vihdoin mennä. Lähdimme takaisin Sudburyyn ja matka meni hyvin.

Kaikenkaikkiaan matka New yorkkiin oli onnistunut, mutta ei se loppujen lopuksi mielestäni ollut niin erikoinen.

Ensimmäiset kaksi viikkoa.

Olen ollut nyt Sudburyssa noin kaksi viikkoa ja tuntuu kuin olisin kotona Suomessa. Luonto on lähes täsmälleen samanlaista kuin Suomessa. Paljon puita ja lintuja. :) Ensimmäiset pari päivää meni tustuessa lähiympäristöön ja tajuamiseen, että oikeasti on toisella puolella maapalloa. Talo jossa asumme on odotettua isompi ja jokaisella meistä kolmesta on oma huone jossa on omat kylpyhuoneet ja pienet keittiöt. Talossamme on kuitenkin myös iso yhteinen keittiö ja olohuone sekä parveke. Talo on viihtyisä ja avara, mutta meillä meni muutama päivä tajuta kuinka uunia käytettään. Nyt olemme senkin jo hokanneet ja voimme tehdä minkälaista ruokaa haluamme.

Heti tulopäivämme jälkeisenä päivänä pääsimme kauppaan. Olin ajatellut, että kaupat olisivat täällä jotenkin paljon suurempia, mutta olin yllättynyt kun ruokakauppa jossa kävimme olikin aivan perus suomalaisen ruokakaupan kokoinen. Siellä oli kuitenkin ihan mukavasti valinnanvaraa ja sain ostettua itselleni ruokaa muutamaksi päiväksi. Olin olettanut myös, että karkkihyllyt olisivat paljon suurempia kuin Suomessa, mutta ne olivatkin itseasiassa paljon pienempiä. Täällä kuitenkin melkein jokaisessa tuotteessa on tuplasti enemmän sokeria ja se hieman ällöttää. Ostan myös omat vedet kaupasta, koska en halua juoda vettä joka haisee ja maistuu vahvasti kloorilta. Huomasin myös, että esimerkiksi myyjät Kanadassa ovat paljon mukavampia kuin Suomessa ja aina moikkaavat ja juttelevat.

Muutaman päivän jälkeen maanantaina, meillä oli orientaatio- päivä. Saimme kuulla Finlandia kylän historiasta ja tutustua paikkoihin, työntekijöihin ja asukkaisiin. Lähes puolet asukkaista täällä ovat suomalaisia ja osaavat puhua suomea, mikä on mukavaa, mutta lähes kaikki työntekijät puhuvat englantia.

Ensimmäiset päivät töissä ovat olleet mukavia. Pidän ohjaajastani, asukkaista ja muista työntekijöistä. Olen töissä palvelukodissa joissa työtehtäviin kuuluu lähinnä suihkutukset, lääkkeet, tukisukat, silmätipat ja asukkaiden auttaminen ruokapöytään. Olen saanut jo itsenäisesti hoitaa asukkaita ja käydä heidän huoneissaan, sekä olen käynyt asukkailla kylässä hiljaisempina hetkinä. Olen ollut aamu- sekä iltavuoroissa ja vaikka iltavuorot ovatkin hiljaisempia, niin pidän siitä, että saa rauhassa jutella asukkaiden kanssa ja tehdä vaikka palapelejä. Ensiviikko minulla, Elsalla ja Tiialla on vapaa ja lähdemme neljäksi päiväksi New York:iin!! Teen seuraavan kirjoitukseni sitten palattuani takaisin Kanadan puolelle ja kerron matkasta.

Majatalo

Läheinen risteys

Matka.

Lähdin torstaina 1.3 kotoani klo. 10.30 hieman jännittyneenä. Minua lähti saattamaan äitini, isäni ja mummini. Autossa yritin jännittyneenä syödä eilistä pitsaani ja olla oksentamatta päälleni. En ole ikinä ennen ollut ulkomailla (jossei viroa ja ruotsia lasketa), olen myös kerran elämässäni ollut lentokoneessa ja se oli puolentoista tunnin matka Ivaloon. Lentokentälle päästyäni jännitykseni kuitenkin onneksi hieman laski. Sain matkatavarani koneeseen ja matka pääsi alkamaan. Ensimmäinen lento oli ihan siedettävät kolme tuntia. Sen jälkeen pääsi tunniksi venyttämään jalkoja ja käymään vessassa. Toinen lento sen sijaan ei ollutkaan niin mielettyvä. Lento kesti kuusi tuntia ja kone oli aika ahdas. Lennon aikana ostin itselleni purkin kananuudeleita ja join muutaman kupin ilmaista kahvia. Lennon jälkeen olimme vihdoin saapuneet Kanadaan Torontoon. Toronton lentokenttä oli iso ja sekava, mutta onneksi meillä oli neljä tuntia aikaa löytää viimeinen lento Sudburyyn. Lento ei kestänyt kuin 35 minuuttia ja loppujen lopuksi olimme saapuneet Sudburyn lentokentälle kello 23.56 . Täällä meitä oli vastassa Finlandia villagen iloinen asukas Leevi. Heti aluksi hän otti meistä nuutuneista matkailijoista kuvan ja sitten lähdimme kohti Finlandia Villagen Majataloa.